Yksi turvallinen aikuinen voi muuttaa lapsen elämän
Turvaverkon merkitys jokaisen lapsen elämässä on korvaamaton, mutta se korostuu erityisesti silloin kun perheessä on ongelmia ja lapsi kokee jäävänsä ilman sitä tukea ja turvaa, joka kuuluu jokaiselle lapselle ja nuorelle.
“Yksikin turvallinen aikuinen voi muuttaa lapsen elämän suunnan.”
 |
| Kuva: nuori asemalla (ChatGPT) |
Usein sanotaan, että yksikin turvallinen aikuinen lapsen
elämässä saattaa riittää pitämään lapsen tai nuoren pinnalla silloin kun elämä
perheessä on myrskyisää syystä tai toisesta. Se pitää varmasti paikkansa, mutta
onneksi yhteiskunnassamme on myös vahva ja kattava järjestelmä, joka alkaa jo
neuvolasta ja jatkuu varhaiskasvatuksen kautta koulumaailmaan. Terveydenhoitajilla,
varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ja opettajilla on kaikilla vastuu ja lakisääteinen
velvollisuus puuttua asiaan ja tehdä lastensuojeluilmoitus, jos he havaitsevat
merkkejä lapsen hyvinvoinnin vaarantumisesta. Ilmoitus on tehtävä viipymättä ja
jos on epäily lapseen kohdistuvasta väkivallasta, on ilmoitus tehtävä myös
poliisille.
“Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus – se on
mahdollisuus saada apua.”
Lastensuojeluilmoituksen tarkoitus on varmistaa, että lapsi
saa tarvitsemansa avun, eikä se ole rangaistus perheelle (THL 2025). Lisäksi on
myös muita tahoja, joilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos
heillä on herännyt huoli lapsen hyvinvoinnista. Näitä ovat esimerkiksi
nuorisotoimi, seurakunta, vastaanottokeskus, poliisi ja ulosottoviranomainen.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös lapsi itse, jos hän kokee, ettei ole
turvassa. Lisäksi ilmoituksen voi tehdä lapsen vanhemmat, naapuri ja muu
läheinen tai henkilö, joka on huolissaan lapsesta.
Keskityn tässä blogissa kuitenkin turvaverkkoihin, jotka
eivät ole viranomaisia, vaan muita lasta tai nuorta lähellä olevia tahoja ja
jotka voivat olla ensiarvoisen tärkeitä, joko hetken rinnalla kulkevina tai läpi
elämän mukana olevina henkilöinä. Ensisijainen turvaverkkohan muodostuu kotona,
ydinperheessä, mutta toisinaan vanhempien kiristyneet välit, alkoholi -ja
mielenterveysongelmat tai väkivaltainen käytös rikkovat pohjan tältä verkolta
ja lapsi tipahtaa ulos sen suojasta. Silloin muut läheiset ihmiset ja tärkeät paikat,
kuten harrastukset ja kerhot nousevat tärkeään rooliin lapsen tai nuoren
elämässä.
“Yhteiskunnan turvaverkko on vahva – mutta se
tarvitsee ihmisiä toimiakseen.”
Suomi on yhdistysten maa ja monet yhdistykset ovat
keskittyneet erityisesti lapsiperheiden tukemiseen ja nuorisotyöhön. Tänä
päivänä yhdistysten yhteinen ongelma on kuitenkin jäsenten ja aktiivisten
toimijoiden määrän väheneminen (Pelastakaa lapset 2024). Se voi liittyä arjen
kiireen lisääntymiseen sekä vapaaehtoistoiminnan muuttuneisiin osallistumisen
tapoihin.
Olisiko tärkeämpää keskittyä positiiviseen negatiivisen sijaan? Kertoa mieluummin se että 84 % nuorista pitää elämäntehtävänään muuttaa maailmaa paremmaksi, kuin että n. 25 % nuorista voi huonosti (Gutsy Go 2025)
” joskus yksi pieni teko voi muuttaa kaiken”
Keskustelin taannoin nuoren miehen kanssa, joka oli vanhempien
eron myötä ajautunut huonoon seuraan ja päihteisiin. Hän kertoi, kuinka eräänä
kylmänä syysyönä hän oli Helsingin rautatieasemalla matkalla jostain johonkin.
Hänellä ei ollut rahaa ja kengätkin oli jääneet jonnekin, hän ei muistanut minne.
Olo oli toivoton ja ohikulkijoiden katseet tuntuivat satuttavan. Eräs mies oli
kulkenut ohi ja huomannut tämän nuoren. Hetken kuluttua mies oli palannut
takaisin ja tuonut nuorelle sukat ja kengät. Hän oli käynyt ostamassa ne
läheisestä kaupasta. Mies toivotti nuorelle hyvää jatkoa ja voimia päästä yli
vaikeuksistaan. Tämän tapahtuman jälkeen nuoren usko siihen, että maailmassa on
myös hyviä ihmisiä ja että myös hänelle voi tapahtua hyviä asioita lisääntyi ja
hän alkoi pikkuhiljaa pyrkiä kohti parempaa. Tällä hetkellä hän on aviossa ja
kahden pienen lapsen isä. Hän muistaa yhä tämän ”syysyön enkelin” joka toi
lohtua ja uskoa paremmasta (anonyymi 2025).
Samankaltainen kokemus nähdyksi tulemisesta kuvataan myös
elokuvassa Precious, jossa opettajan tuki tarjoaa päähenkilölle ensimmäisen
kokemuksen siitä, että joku näkee ja arvostaa häntä. Pienikin kohtaaminen voi
olla käännekohta ihmisen elämässä.
“Turva voi löytyä paikasta, jossa saa olla lapsi ilman
pelkoa.”
Monelle lapselle ja nuorelle isovanhemmat ovat turvasatama
silloin kun ydinperheessä asiat eivät ole kunnossa. Koulujen kesälomat ja
viikonloput mummolassa voivat olla niin elähdyttäviä ja korjaavia, että niiden
ansiosta lapsi jaksaa arjessa. Tieto siitä, että mummo ja vaari on olemassa ja
häntä varten, tuo turvallisen olon. Myös turvallinen naapuri tai tuttu kaupan
täti voi olla lapselle tae siitä, että hän saa apua, jos tilanne niin vaatii.
Mielestäni tärkeintä ihmisenä olemisessa on se, että
välitämme toisistamme ja huomaamme ympärillämme olevat ihmiset. Lähimmäisen
rakkaus on valitettavasti kokenut pahan inflaation tässä kovien arvojen
maailmassa, mutta on hyvä muistaa, että jokainen meistä voi tehdä hyvää, eikä
teon tarvitse olla suuri. Joskus pelkkä rohkaiseva hymy tuntemattomalle voi
pelastaa päivän.
Päätän tämän blogin sanoihin ”in a world where you can be
anything, be kind” (tuntematon)
Katri T.
Lähteet:
Anonyymi.
2025. Anonyymi keskustelu. Viitattu 20.3.2026.
Gutsy Go. 2025. Visiomme:
jokaiselle nuorelle kokemus rauhantekijyydestä. Viitattu 19.3.2026. https://gutsygo.fi/
Pelastakaa lapset. 2024. Kansalaisjärjestöjen turvaverkko suojaa myös lapsiperheitä Suomessa. Viitattu 20.3.2026.
Precious. 2009. Ohjaaja Lee Daniels. USA:
Lionsgate
THL. 2025. Lastensuojelun
käsikirja. Viitattu 20.3.2026. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus
Tarina nuoresta jäi erityisesti mieleeni. Se muistuttaa siitä, kuinka emme voi koskaan tietää mitä ihminen on kokenut päätyäkseen vaikeaan tilanteeseen ja kuinka merkittäviä vaikutuksia toisen huomioimisella voi olla. Silti valitettavan usein kävelemme vain ihmisten ohi, jotka makaavat penkeillä tai muuten "norkoilevat". Saatamme jopa katsoa tuomitsevasti, pysähtymättä välittämään henkilön iästä riippumatta.
VastaaPoistaTämä toikin mieleeni oman kokemukseni. Olin menossa viettämään iltaa keskustaan, kun huomasimme bussipysäkin viereisellä penkillä nuorehkon henkilön erittäin heikossa kunnossa. Oli kylmä ilta, eikä hänellä ollut kunnollista takkia tai hanskoja. Henkilö vaikutti sammuneelta ja tilanne vaikutti huolestuttavalta. Pysäkillä oli paljon muitakin ihmisiä, mutta kukaan ei pysähtynyt tarkistamaan hänen tilaansa. Vasta meidän saavuttua paikalle, muitakin ihmisiä alkoi kiinnostamaan.
Se jäi mietityttämään, että miksi tällaisissa tilanteissa ajatellaan, ettei asia kuulu minulle tai että kyllä joku muu hoitaa. Miten voisimme muistuttaa itseämme siitä, että myös päihdeongelmista tai ihan mistä vain vaikeuksista kärsivillä ihmisillä on väliä? Kun pysähdymme auttamaan muita, palautamme juuri uskon myös muihin ihmisiin. Tämä näyttäisi myös lapsille ja nuorille, että ihmiset välittävät ja auttavat toisiaan. Minkälaista mallia annamme nuorille, jos emme välitä toisistamme?
Kirjoittamastasi tarinasta onneksi välittyy se, että on olemassa ihmisiä jotka välittävät ja uskaltavat auttaa. Myös se, kuinka jo yksi itselle pieni teko voi olla toiselle pelastava ja toivoa antava. Emme koskaan voi tietää mitä toinen käy läpi, joten miksi olla välinpitämätön ja ilkeä tässä maailmassa, kun voi valita olla mukava ja muista välittävä?
Tämä on todella pysäyttävä ja tärkeä blogikirjoitus Katrilta. On ensiarvoisen arvokasta, että tällaisia asioita nostetaan esille, sillä ne muistuttavat meitä kaikkia vastuustamme toisiamme kohtaan. Blogi antaa äänen niille lapsille ja nuorille, jotka saattavat juuri nyt elää myrskyn keskellä, ja se herättelee meitä kaikkia avaamaan silmämme.
VastaaPoistaOn hienoa, että Katri korostaa tekstissään sitä, ettei lastensuojeluilmoitus ole rangaistus vaan mahdollisuus saada apua. Tämä on viesti, jota ei voi toistaa liikaa. Samalla teksti muistuttaa, että viranomaisverkoston rinnalla me ihmiset olemme niitä, jotka voivat tarjota sen kaikkein tärkeimmän: tunteen siitä, että tulee nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.
Annin kommentti bussipysäkiltä tuo esiin kipeän kohdan arjestamme. Meillä on usein taipumus katsoa poispäin, kun näemme jonkun huonossa kunnossa. Katrin tarina rautatieaseman nuoresta miehestä ja hänen ”syysyön enkelistään” on kuitenkin osoitus siitä, että yksikin pieni hyvä teko voi kantaa läpi elämän. Se, että joku osti tuntemattomalle kengät, ei antanut vain lämpöä jaloille, vaan se antoi uskoa tulevaisuuteen. Tänään tuo nuori on itse isä, ja se vaikeuksien ketju on voinut katketa juuri tuon yhden kohtaamisen ansiosta.
Blogin kirjoittaja tekee suuren palveluksen muistuttamalla meitä siitä, että kuka tahansa meistä voi olla se yksi turvallinen ihminen toiselle. Kyse ei ole vain suurista teoista, vaan siitä, että uskallamme pysähtyä, hymyillä ja välittää. Kuten tekstissä todetaan, lähimmäisenrakkaus on voinut kokea inflaation, mutta se on silti tehokkain tapa korjata rikkinäistä maailmaa.
On tärkeää, että tällaisia puheenvuoroja pidetään yllä, jotta muistamme pitää huolta toisistamme iästä riippumatta. Jos kukaan ei uskalla pysähtyä auttamaan, maailmasta tulee kovin yksinäinen paikka. Tämä teksti on kutsu inhimillisyyteen ja siihen, että olemme toistemme turvaverkkoja joka päivä. Katrin sanoin: maailmassa, jossa voit olla mitä tahansa, ole ystävällinen. Se voi todella pelastaa ihmishengen.
<3 Iida T
Pysäyttävä tarina yhden kohtaamisen merkityksestä ja muistuttaa siitä, miten haluaisi itse tulla kohdelluksi vastaavassa tilanteessa. Liian usein ajatellaan, että asia ei kuulu minulle ja minun ei tarvitse puuttua tilanteeseen.
VastaaPoistaTässä ei ole kyse lapsuudesta, mutta tuli silti mieleen eräs yö kun työskentelin järjestyksenvalvojana kaupungin yössä. Näin, kun ravintolan ohi, jossa työskentelin, raahattiin sammunutta naista jaloista pitkin katua. Säntäsin ulos ja naista jaloista raahannut mies kertoi naisen olevan hänen vaimonsa. Nainen oli kylmä, tajuton ja oksensi, kun nostimme hänet istumaan. Soitin naiselle ambulanssin ja odotin sitä hänen kanssaan. En tiedä, miten tarina jatkui sen jälkeen, kun nainen pääsi sairaalaan, mutta muistan, että tilanteen näki useat ihmiset, eikä kukaan puuttunut asiaan.
Pääsisimmepä yli häpeästä kysyä, miten toisella menee. Harva oikeasti loukkaantuu tällaisessa tilanteessa. Hyvä kirjoitus, kiitos!
<3 Niina P