Kun kulttuurit törmäävät: päihteet, häpeä ja puhumattomuus monikulttuurisessa perheessä
 |
| Kuva: ChatGPT |
"Monikulttuurinen perhe ei ole yksiselitteinen käsite – jokaisella perheellä on oma tarinansa."
Maailmassa on yli 7000 elävää kieltä ja tuhansia etnisiä ryhmiä, joissa jokaisella on oma kulttuurinsa. Kulttuureja voidaan joskus jakaa laajoihin kulttuuripiireihin, kuten länsimaiseen, islamilaiseen, itäaasialaiseen ja latinalaisamerikkalaiseen kulttuuriin, mutta todellisuudessa kulttuurit ovat keskenään hyvin monimuotoisia. Keskityn tässä blogikirjoituksessa käsittelemään alkoholin roolia islamilaisessa kulttuurissa ja erityisesti sitä dilemmaa, kun perhe asuu Suomessa, ja uskonto ja kulttuuri joutuvat risteyskurssille suomalaisen alkoholikulttuurin kanssa.
"Islamissa alkoholi on haram – uskonnollisesti kielletty."
Islamissa alkoholin käyttö on ”haram”, eli uskonnollisesti kielletty. Islamin opetuksen mukaan sellainen toiminta, joka aiheuttaa ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä, on kiellettyä. Koraanin tulkintojen mukaan alkoholi aiheuttaa kaunaa ja vihaa ihmisten välille ja se on syynä monien perheiden hajoamiseen (Islamopas 2020).
"Monissa yhteisöissä suurin ongelma ei ole alkoholi – vaan siitä vaiettu häpeä."
Vaikka alkoholin käyttö islamia harjoittavissa perheissä ei ole yhtä yleistä kuin mitä se on suomalaisessa valtaväestössä, alkoholin ongelmakäyttöä esiintyy myös muslimiperheissä. Koska alkoholin käyttö on Koraanissa yksiselitteisesti kielletty, siihen liittyy vahvasti sekä häpeä että salailu. Tämä estää monesti avun pyytämistä ja hoitoon hakeutumisen, koska alkoholiongelmaa saatetaan joissakin yhteisöissä tarkastella moraalisena epäonnistumisena, mikä voi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. Samankaltaista yhteisön normien ja yksilön kokemusten välistä jännitettä kuvataan myös elokuvassa, Nimeni on Khan, jossa päähenkilö joutuu tasapainoilemaan oman identiteettinsä ja yhteisön odotusten välillä.
Perheenjäsenen alkoholin käyttö on islamia harjoittavassa perheessä ongelmallista sekä oman perheen että laajemman yhteisön näkökulmasta. Puoliso, tässä tapauksessa vaimo, kokee usein olevansa ongelman kanssa yksin, koska ne tahot, josta hän on tottunut hakemaan turvaa ja tukea, eli uskonsisaret ja imaami, ovat pois suljettu häpeän ja leimaantumisen vuoksi. Jos puolison alkoholin käyttö paljastuu yhteisölle, se on suuri häpeä ja saattaa kostautua puolison kunnian menetyksenä ja yhteisöstä sulkemisena sekä lähisuhdeväkivaltana.
"Lapsi voi jäädä kahden kulttuurin väliin – uskonnollisten sääntöjen ja ympäröivän yhteiskunnan arjen väliin."
Monesti myös lapset kokevat suurta häpeää vanhemman alkoholin käytön vuoksi. Siitä ei juurikaan puhuta. Enemmän puhutaan musliminuorten alkoholin käytöstä ja juurettomuudesta, sekä niiden mukanaan tuomista lieveilmiöistä. Maahanmuuttajataustaiset lapset elävät usein kahden kulttuurin välissä. Kotona korostetaan uskonnollisia sääntöjä ja ympäröivässä yhteiskunnassa alkoholin käyttö on osa normaalia arkea. Jos toinen tai molemmat vanhemmista kuitenkin juovat alkoholia, lapsi voi kokea tilanteen erityisen ristiriitaisena, koska vanhemman toiminta rikkoo sekä uskonnollisia että kulttuurisia sääntöjä.
On myös tärkeää huomioida, että juurettomuuden tunne ja kotoutumisen vaikeudet voivat lisätä päihteiden käytön riskiä. Jos ihminen kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle, työn saaminen on vaikeaa ja taloudellinen tilanne epävarma, häpeä ja epäonnistumisen tunne voivat kasvaa. Tällöin päihteitä saatetaan käyttää keinona lievittää stressiä tai yksinäisyyttä. Myös traumaattiset kokemukset, mielenterveyden haasteet ja sosiaalinen eristäytyminen voivat lisätä perheiden kuormitusta.
Kirjassa Auringon asema (Elramly 2002, 87) kuvataan kauniisti sitä mitä maahan muuttanut henkilö kokee saapuessaan uuteen maahan ja kulttuuriin.
”Minun isäni ei ymmärtänyt, että Suomessa nauretaan hiljaa ja suomeksi oudoista asioista ja että lapset eivät hymyile jos heitä ei huvita hymyillä, eivätkä aikuisetkaan, ja että pohjoisessa on ihmisiä niin harvassa, että he kuolevat yksinäisyyteen, sillä ihminen ei elä ilman toista ihmistä, ja vihannekset pestään kaupoissa ja pakataan muoviin, ja vesimeloni on kalpeaa kuin sairas tytär, sen siemenet vain vihjeitä. Minun isäni ei ymmärtänyt, että kuukin on toisessa asennossa ja että kaikki kadut on merkitty karttaan ja että tavarataloissa ei tingitä.”
Suomessa ei ole paljon tutkimuksia, jotka käsittelisivät nimenomaan muslimiperheiden alkoholin käyttöä lasten näkökulmasta. Sen sijaan tutkimusta on tehty maahanmuuttajataustaisten nuorten päihteiden käytöstä sekä maahanmuuttajien mielenterveydestä. Monissa islamilaisissa yhteisöissä alkoholin käyttö on edelleen vaiettu ja häpeällinen aihe. Tämän vuoksi on tärkeää, että aiheesta voidaan keskustella sensitiivisesti ja ilman leimaamista, jotta perheet ja erityisesti lapset saisivat tarvitsemansa tuen.
"Monissa yhteisöissä suurin ongelma ei ole alkoholi – vaan siitä vaiettu häpeä."
Alkoholin ongelmakäyttö voi aiheuttaa perheissä turvattomuutta, ristiriitoja ja yksinäisyyttä. Monissa islamilaisissa yhteisöissä haasteeksi muodostuu usein itse päihdeongelman lisäksi siihen liittyvä häpeä ja puhumattomuus. Kun ongelmista vaietaan, avun hakeminen viivästyy. Tutkimusten mukaan myös pelko leimaantumisesta epäonnistuneeksi estää maahanmuuttajataustaisia perheitä hakeutumasta sosiaali- ja terveyspalveluihin (Hiitola, Anis & Turtiainen. Kohtaaminen. 2018). Häpeän vähentäminen ja avoimempi keskustelu voisivat auttaa perheitä saamaan tukea jo varhaisemmassa vaiheessa.
Katri T.
Lähteet:
Hiitola, J. Anis, M. Turtiainen
K. 2018. Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi. Kohtaamisissa kehittyviä käytäntöjä.
Tampere: Vastapaino
Islamopas, 2020. Alkoholi ja
islam. Viitattu 17.3.2026. https://www.islamopas.com/alkohol.html
Nimeni on Khan. 2010. Ohjaaja
Karan Johar. Intia/USA: Fox Star Studios.
Ranya ElRamly. 2002. Auringon
asema. Helsinki: Otava.
Olipa mielenkiintoista lukea aiheesta, erityisesti islamia harjoittavien keskuudessa. Teksti itsessään oli hyvin rakennettu ja miellyttävä lukea. Aiheena toki hieman raskas ja tunteita herättävä. Aiheesta on tärkeä puhua ja tällainen blogikirjoitus ainakin lisäsi minun tietoani asiasta jonkin verran. Ylipäätään tärkeää on nostaa tämäkin aihe esille, jotta se on helpompi tiedostaa ja tunnistaa.
VastaaPoistaVanhempien alkoholin käyttö on varmasti aina lapselle hankalia tunteita ja tilanteita herättävä asia, mutta sen vaikeus varmasti kasvaa kun kyseessä on uskonnon ja kulttuurin vastainen toiminta. Mikäli lapsi on oppinut asian olevan kiellettyä ja ei hyväksyttävää, on varmasti vaikea puhua tai kertoa kenellekään, kun oma läheinen tekee niin. Tekstissä tulee hyvin ilmi miksi alkoholin käyttö voiaiheuttaa niin suurta häpeää, että aiheesta on hyvin vaikea puhua. Kirjoituksesta tulee myös hyvin ilmi, kuinka häpeä ja asian tai ongelman piilottelu vaikettavat avun hakemista ja täten tietenkin myös sen saamista.
Hienoa kuinka nostat esille päihteiden käytön riskiä nostattavina asioina tutumpien mielenterveyden haasteiden ja traumaattisten kokemusten lisäksi myös juurettomuuden tunteen ja kotoutumisen haasteet. Elämän ollessa haastellismpaa ja raskaampaa päihteiden käytön riskit lisääntyvät, ja tärkeää tunnistaa myös esimerkiski eri kulttureista tulevien ihmisten elämän ja elinympäristön muutoksen aiheuttamaa kuormitusta.
Suomalaisessa kulttuurissa alkoholin käyttö on melko vahvasti esillä ja sekin voi tuoda omat haasteensa. Minulla on naapurina Intiasta muuttanut perhe, joiden uskontoon alkoholin käyttö ei kuulu. Olemme ystävystyneet ja keskustelleet suomalaisesta alkoholikulttuurista, joka näyttäytyy heille hyvin voimakkaana ja toisinaan myös järkyttävänä. On kuitenkin ollut molemmin puolin avartavaa keskustella asiasta yhdessä.
Haluan vielä mainita, että lainaus kirjasta Auringon asema oli hieno ja koskettava lisäys tekstiin. Muutenkin lainaukset olivat mielestäni hyviä. Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta!
Moi!
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen kirjoitus. Varmasti monet Islamin uskoiset jäävät näissä asioissa "jalkoihin" kun alkoholismi heidän uskonnossaan on niin vaiettu ilmiö. Varmasti alkoholismi tuo Islamin uskoiseen perheeseen yksinäisyyden tunnetta muillekin kuin itse riippuvaiselle ihmiselle, kun ei voi jutella uskontokunnan jäsenille asiasta.
Blogisi käsittelee monikulttuurisuutta ja alkoholismia laajasti ja kunnioittavasti. Mielestäni häpeä ja asiasta vaikeneminen voi olla isompi ongelma kuin itse päihdeongelma. Tuon häpeän tunteen takia tosi tärkeää saada lapselle luottavainen olo kertoa asioista meille ammattilaisille. Tämä oli hyvä muistutus tulevaisuuden ammattimme kannalta, että ongelmat voivat olla moninaisempia kuin kuvittelemme. Mitenhän voitaisiin kohdata ihmiset niin, että kynnys avun hakemiseen madaltuisi…
Kuvasit hyvin lasten ristiriitaista tuntemusta kahden kulttuurin välissä, varmasti todella hämmentävää, jos kielletään jyrkästi joku asia, ja vanhempi toimii silti sitä vastaan. Minulla oli nuorena Islamin uskoinen ystävä, hän kokeili alkoholia ja tupakkaa, meidän piti silloin mennä piiloon, vaikka olimme jo täysikäisiä. Varmasti kaveriporukkamme sosiaalinen paine lisäsi tämän ystävän halua kokeilla päihteitä, vaikkei kukaan tietenkään siihen pakottanut. Varmasti monikulttuuristen nuorten päihteidenkäyttöön vaikuttavatkin kaverisuhteet, ihan samalla tavalla kuin meidänkin kulttuurissamme.
Kiitos, kun avasit monikulttuurisuutta niin, ettei se ole mustavalkoista, vaan yksilöllistä ja yhteisöstä riippuvaa. Varmasti kokemukset vaihtelevat yksilön ja yhteisönsä mukaan. Oli ihana lisä, kun lainasit vielä Auringon asema- kirjaa, monikulttuurisuudessa on niin paljon pieniä vivahteita, joita ei tule aina otettua huomioon, pienetkin asiat voivat vaikuttaa yllättävän paljon ihmisen kotoutumiseen.
J. Husu