Lapsi, joka oppi selviytymään liian varhain

Kuva: Pixabay

Istuin jokin aika sitten kahvikupin äärellä keskustelemassa tuttavani kanssa hänen elämästään. Vastapäätäni istui lämmin ja avoin nainen, jonka elämänilo ei heti paljastanut hänen menneisyytensä
taakkaa. Sain luvan kertoa hänen tarinansa – tarinan lapsuudesta päihdeperheessä ja sen jättämistä jäljistä.

Kun lapsi kantaa liikaa - selviytymiskeinosta tuli arkipäivää 

Hän kuvaa lapsuuttaan samanaikaisesti sekä onnelliseksi että isän alkoholismin vuoksi turvattomaksi. Öisin vanhempien riidat pitivät lapset hereillä ja perheen esikoisena hän joutui ottamaan vastuuta tilanteissa, jotka eivät kuulu lapselle: hän meni riitoihin väliin ja vei sisaruksia turvaan naapuriin, kun isä käyttäytyi äitiä kohtaan väkivaltaisesti. Poliisit olivat tuttu näky perheen ovella ja riitoja puitiin oikeudessa asti. Isän päihtymystilat johtivat toisinaan myös alkoholin aiheuttamiin aistiharhoihin ja lapset metsästivät sohvien takaa olemattomia asioita, kuten oravia. Lapsen näkökulmasta isä oli kaikesta huolimatta rakastava – lapsi säilyttää kiintymyksen vanhempaansa, vaikka olosuhteet olisivat epävakaat, vanhemmuuden taidot puutteelliset tai vanhempi olisi laiminlyövä. (Koivu 2026; Pulkkinen 2022, 45.)

Tuttavani ei ole koskaan kokenut äitiään turvalliseksi aikuiseksi. Äidin voimavarat suuntautuivat isän hoivaamiseen, ja lapset jäivät ilman tarvitsemaansa tukea. (Koivu 2026.) Tuttavani omaksui varhain huolehtijan roolin – ilmiö, jota kutsutaan parentifikaatioksi. Kyseessä on kiintymyssuhdejärjestelmän häiriö, jossa vanhemman ja lapsen roolit kääntyvät päälaelleen, ja lapsi kantaa ikätasoonsa nähden liiallista vastuuta (Pulkkinen ym. 2023, kiintymyssuhde ja lapsen kehitys). Huolehtiminen ei rajoittunut kotiin, vaan näkyi myös ystävyyssuhteissa. Hänestä tuli se, joka auttoi muita, mutta ei hakenut itse apua taikka lohtua. Tunneköyhä ympäristö opetti pärjäämään, mutta samalla omat tarpeet jäivät taka-alalle. (Koivu 2026.)

Turvaa kodin ulkopuolelta

Kuten Katri T. kirjoitti aiemmassa blogipostauksessa, lapsen kokemus turvasta ei aina synny kodin sisällä. Turvan tunne voi rakentua myös kodin ulkopuolisista ihmissuhteista, jotka tarjoavat pysyvyyttä ja luottamusta. Jo yksikin turvallinen aikuinen voi tukea merkittävästi lapsen tasapainoista kehitystä.(Tynkkynen 2026; SOS-lapsikylä 2019.)

Tuttavani lapsuudessa turvaa tarjosi ja suojaavia tekijöitä olivat taloyhtiön perheiden yhteisöllisyys, opettajat, isovanhemmat ja lähisukulaiset. He toivat arkeen huolenpitoa ja kokemuksen siitä, että lapsi tulee nähdyksi. Myös harrastukset, kuten kuorossa laulaminen ja nokkahuilun soitto, toivat elämään yhteenkuuluvuutta ja hetken, jossa lapsi sai olla vain huoleton lapsi. (Koivu 2026.) Monille päihdeperheessä kasvaville lapsille juuri näiden kaltaiset kodin ulkopuoliset verkostot muodostuvat merkittäviksi suojaaviksi tekijöiksi (Lasinen Lapsuus 2026).

Tuttavani lapsuus ei ollut vain lapsena olemista, vaan selviytymistä. Hän arvelee, että mieli on saattanut suojata häntä sulkemalla kaikkein ikävimmät muistot pois mielestä. Tästä ilmiöstä puhutaan nimellä torjunta – repression. Sigmund Freud’n teoriassa mieli suojaa itseään siirtämällä traumaattiset muistot alitajuntaan, tietoisen muistamisen ulkopuolelle, poistamatta kuitenkaan niiden vaikutusta tunteisiin ja käyttäytymiseen. (Koivu 2026; Kennedy 2023, Repression.)   

Nuoruus, jossa haettiin rajoja ja hyväksyntää

Murrosikä oli levoton. Riskikäyttäytyminen, kuten päihteet ja sääntöjen rikkominen, tulivat osaksi elämää. Hyväksynnän ja tärkeäksi kokemisen tarve johtivat useisiin irtosuhteisiin jo nuorena. (Koivu 2026.) Taustalla oli vanhempien ero, turvaton kasvuympäristö ja epäjohdonmukainen vanhemmuus – tekijöitä, joiden tiedetään lisäävän nuorten riskikäyttäytymistä. Impulsiivista käytöstä voidaan tarkastella myös tarpeena tulla nähdyksi ja kohdatuksi vanhempien silmissä. (Sinkkonen 2018, 93–122; Pulkkinen ym. 2023, päihteidenkäyttö ja riippuvuudet.)

Kaikesta huolimatta tuttavani menestyi koulussa erinomaisesti, ja koulu toimi hänelle merkittävänä suojaavana tekijänä sekä voimavarana. Samanlaisissa olosuhteissa kasvaneet ystävät löysivät toisensa koulussa, ja vaikka yhteiset kokemukset vahvistivat ajoittain haitallisia toimintamalleja, nämä ihmissuhteet ovat säilyneet aikuisuuteen asti – nyt tasapainoisempina. (Koivu 2026.)

Aikuisuus - hoivaamista, rakkautta ja toistuvia kaavoja

Tuttavani lapsuudessa omaksuma huolehtijan rooli jatkui aikuisuuteen, kun hän asui vuosia alkoholisoituneen isänsä luona. Tilanne oli riskikäyttäytymiseen taipuvaiselle nuorelle monella tapaa riskialtis, ja monet hänen tuttavansa jopa ennustivat hänen menettäneen tulevaisuutensa. Isän kuolema toi lopulta helpotusta kuormittaviin vuosiin, mutta rakkaus isää kohtaan säilyi ilman katkeruutta. (Koivu 2026.)

Riskikäyttäytyminen päättyi, kun tuttavani tapasi lastensa isän ja parisuhde vakiintui turvalliseksi. Äitiydestä muodostui hänen keskeinen voimavaransa sekä suurin onnistumisensa, ja hän teki tietoisesti päätöksen katkaista ylisukupolvisten traumojen ketjun tarjoamalla lapsilleen turvallisemman kasvuympäristön. Hoivaajan rooli sai uuden, lempeämmän suunnan lasten hyvinvoinnin tukemisessa, ja myöhemmin hänen onnistumisen kokemustaan vahvisti se, että myös hänen lapsensa ovat rakentaneet omille lapsilleen turvallisia ja omistautuneita kasvuympäristöjä. Suhde lasten isän kanssa päättyi eroon yli 20 vuoden liiton jälkeen. (Koivu 2026.)

Tuttavani myöhempi parisuhde oli aluksi terve ja rento, mutta muuttui kumppanille kehittyneen päihdeongelman myötä epävakaaksi, mustasukkaiseksi ja ajoittain aggressiiviseksi. Elämä suhteessa oli hyvin kuormittavaa ja lapsuuden kiintymyssuhteiden pitkäkestoiset vaikutukset näkyivät myös aikuisuudessa: turvattomuus herätti esiin lapsuudessa omaksutut vastuunkantajan ja hoivaajan roolit (Koivu 2026; Sinkkonen 2018, 105). Parisuhteen päättyminen oli tuttavalleni erittäin raskas ja traumaattinen kokemus (Koivu 2026).

Selviytymisestä hyvinvointiin

Useista kuormittavista tekijöistä huolimatta tuttavani kehitystä tukeneet suojaavat tekijät ovat kantaneet aikuisuuteen ja mahdollistaneet tasapainoisen sekä hyvinvoivan elämän. Hän kuvailee elävänsä nyt elämänsä parasta aikaa. Vuosia kestänyt terapia on auttanut häntä käsittelemään menneisyyden kokemuksia ja traumoja, ja sen myötä hän on löytänyt itseymmärrystä, lempeyttä itseään kohtaan sekä arjen valintoja, jotka tukevat hyvinvointia ja tasapainoa. (Koivu 2026.)

Hänen tarinansa muistuttaa, että vaikka lapsuus ei tarjoaisi turvaa, sitä voi löytää myöhemmin toisista ihmisistä, omista valinnoista ja avun vastaanottamisesta. 

Katariina K. 

Lähteet:

Kennedy, A. 2023. Repression. Viitattu 17.4.2026. https://www.ebsco.com/research-starters/psychology/repression#full-article

Lasinen lapsuus. Lapsen selviytyminen. Viitattu 17.4.2026. https://lasinenlapsuus.fi/tietoa-lasisesta-lapsuudesta/aikuiselle/lapsen-selviytyminen/

Pulkkinen, L., Ahonen, T., Ruoppila, I. 2023. Ihmisen psykologinen kehitys. 10. uudistettu painos. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Pulkkinen, L. 2022. Lapsen hyvinvointi alkaa kodista. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sinkkonen, J. 2018. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Sos-lapsikylä. 2019. Vanhempien päihteidenkäyttö on riski lapsen kaltoinkohteluun. Viitattu 17.4.2026. https://www.sos-lapsikyla.fi/vanhempien-paihteidenkaytto-on-riski-lapsen-kaltoinkohteluun/

Tynkkynen, K. 2026. Yksi turvallinen aikuinen voi muuttaa lapsen elämän. Viitattu 17.4.2026. https://l4sinenlapsuus.blogspot.com/2026/03/yksi-turvallinen-aikuinen-voi-muuttaa.html 

Tekstin kieliasun parantamiseen on käytetty ChatGPT-tekoälyä.  

Julkaisemattomat lähteet:

Koivu, K. 2026. Anonyymi haastattelu. Laurea ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.5.2026