Turvan ja turvattomuuden välissä – lapsen kiintymyssuhteet päihdeperheessä

Kuva: Pexels

Lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille muodostuu kiintymyssuhde, joka on yksi varhaisen kehityksen keskeisimmistä tekijöistä. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapselle rakentuu kokemus perusturvasta ja luottamuksesta siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Mutta mitä tapahtuu, kun tällainen johdonmukainen ja sensitiivinen turva puuttuu?

Tässä blogitekstissä tarkastelen kiintymyssuhteita perheissä, joissa arkea varjostaa toisen tai molempien vanhempien päihteidenkäyttö. Tällaisissa olosuhteissa lapsen perusturva usein horjuu, ja kiintymyssuhde rakentuu epävarmuuden ja ennakoimattomuuden keskellä.

Mihin katosit, äiti?

Turvallisen kiintymyssuhteen omaava lapsi on kasvanut ympäristössä, jossa oppii luottamaan siihen, että hänen vanhempansa on saatavilla. Päihdeperheissä tämä ennakoitavuus kuitenkin usein rikkoutuu, sillä vanhemman toimintakyky ja tavoitettavuus vaihtelee päihtymystilan mukaan. Nousuhumalassa vanhempi on usein pirteä, iloinen ja jopa ylistimuloiva leikkiessään lapsen kanssa. Voimakkaasti päihtyneenä tai sammuneena hän ei puolestaan kykene vastaamaan lapsen viesteihin tai tarpeisiin. Krapulassa vanhempi voi olla ärtyisä ja emotionaalisesti poissaoleva. (Sinkkonen 2018, 40.)

Tällainen epäjohdonmukaisuus on lapselle hämmentävää. Hän ei kykene ymmärtämään vanhemman vaihtelevan käytöksen syitä, vaan joutuu jatkuvasti sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Luottamuksen sijaan lapselle kertyy kokemuksia hylätyksi tulemisesta ja hoivan laiminlyömisestä, vaikka vanhempi olisikin fyysisesti läsnä. (Sinkkonen 2018, 40.)

Lapsi sopeutuu – mutta millä hinnalla?

Vaikka hoiva ja turva olisi puutteellista, lapsi kiinnittyy aina häntä hoitavaan aikuiseen (Pulkkinen 2022, 45). Hoivan epäjohdonmukaisuuden vuoksi kiintymyssuhde ei kuitenkaan kehity turvalliseksi ja lapsi pyrkii sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin kehittämällä itselleen erilaisia toimintamalleja. Nämä toimintamallit muodostavat turvattoman kiintymyssuhteen, joita ovat välttelevä, ristiriitainen ja jäsentymätön kiintymyssuhde.

Välttelevässä kiintymyssuhteessa lapsi oppii peittämään tarpeensa ja tunteensa, koska niihin ei ole vastattu riittävän sensitiivisesti. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsi puolestaan takertuu hoivaajaan ja reagoi voimakkaasti, sillä hän ei voi ennakoida aikuisen saatavuutta, kuten milloin saa lohtua ja milloin ei. Päihdeperheissä korostuu myös jäsentymätön kiintymyssuhde, jota pidetään lapsen kehityksen kannalta haitallisimpana. Tällöin hoivaaja on samanaikaisesti sekä turvan että pelon lähde. Vanhemman käytös voi olla arvaamatonta, ja lapsi joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan turvan ja turvattomuuden välillä. Tämä näkyy lapsen ristiriitaisena käyttäytymisenä. (Pulkkinen ym. 2023, Kiintymyssuhde ja lapsen kehitys; Sinkkonen 2018, 121–129.)

Päihdeperheissä parentifikaatio on melko tavallista: roolit kääntyvät päälaelleen, ja lapsi joutuu kantamaan ikäänsä nähden liiallista vastuuta (Pulkkinen ym. 2023, Kiintymyssuhde ja lapsen kehitys). Tällainen varhainen vastuunotto ja näennäinen itsenäistyminen voivat myöhemmin näyttäytyä esimerkiksi murrosiässä riskikäyttäytymisenä tai pitkittyneenä itsenäisyystaisteluna, jolloin nuori hakee vanhemmiltaan sellaista huomiota, jota ei ole lapsuudessaan saanut.

Jäljet, jotka kantavat aikuisuuteen

Varhaiset stressikokemukset ja laiminlyönti vaikuttavat lapsen kehitykseen laaja-alaisesti ja pitkäkestoisesti (Pulkkinen ym. 2023, Lähiympäristö ja läheiset ihmissuhteet). Tutkimusten mukaan lapsuuden traumaattisilla kokemuksilla ja emotionaalisella kaltoinkohtelulla on selkeä yhteys aikuisiän mielenterveys- ja päihdeongelmiin sekä joihinkin somaattisiin sairauksiin. Lisäksi varhaiset kiintymyssuhteet heijastuvat myöhempiin ihmissuhteisiin ja siihen, miten ihminen kokee itsensä ja toiset (Pulkkinen ym. 2023, Terveys ja terveyskäyttäytyminen; Pulkkinen ym. 2023, Kiintymyssuhde ja lapsen kehitys).

On kuitenkin tärkeää korostaa, että vaikeistakin lähtökohdista huolimatta yksikin turvallinen aikuinen voi edistää lapsen myönteistä kehitystä ja tämä turvallinen kiintymyssuhde voi toimia merkittävänä suojaavana tekijänä lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. (THL 2023.)

Toivo ja ammattilaisen vastuu

Päihdeperheessä kasvaminen asettaa lapsen kiintymyssuhteen kehitykselle merkittäviä haasteita, mutta varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki ovat keskeisiä tekijöitä lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa. Päihdeongelmat ovat usein monisyisiä, eikä vanhempia tule tarkastella yksiselitteisesti taikka syyllistäen.

Emotionaalisen kaltoinkohtelun tunnistaminen on ammattilaisille hyvin haastavaa, mutta sen vaikutukset voivat olla syviä ja pitkäkestoisia. Siksi sensitiivinen kohtaaminen, varhainen puuttuminen ja riittävien tukitoimien järjestäminen ovat keskeisiä keinoja lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa – ja haitallisten kehityskulkujen katkaisemisessa.

Katariina K

 

Lähteet 

Pulkkinen, L., Ahonen, T., Ruoppila, I. 2023. Ihmisen psykologinen kehitys. 10. uudistettu painos. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Pulkkinen, L. 2022. Lapsen hyvinvointi alkaa kodista. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sinkkonen, J. 2018. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

THL. 2023. Lapsen väkivallaton kasvuympäristö. Viitattu 24.4.2026. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/lapsen-vakivallaton-kasvuymparisto

Tekstin kieliasun parantamiseen on käytetty ChatGPT-tekoälyä.